sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Jänniä asioita tapahtuu ja huomaa että ehkä tämä ei olekkaan niin paha paikka.

Viikko uuden ystävän luona toisaalla. Aivan loistavaa settiä, eikä hirveesti tullu nukuttua vaan juteltua kaikkea henkistä, painavaa, raskasta, koskettavaa ja jumaloitavaa. Kotiin päästyä piti nokka pistää toiseen suuntaan eli tupareihin, noh tuparit oli teinipileet. Huonon läpän ansiosta kun ei voi ymmärtää... melkeen alko tappelutkin. Noh ei siinä mitään tupareista vittuun ja suuntana kaupunki. Tehtiin pikastoppi mestassa joka oli täynnä maanläheisiä ihmisiä ja kämpässä haisi ihanan havumainen tuoksu. Se siittä mestasta ja päästiin baariin. Baarissa ollut melkein ketään. Jotain läppää heitin kavereitten kanssa, viittomakieltä haluaisin opiskella mutta siinä kännin tasossa siittä ei tullut mitään. Noh ei muutakun johkin koisimaan ja ystävä tarjoutu antamaan yösijan kämpässään koska asui kaupungissa. Pistin kaverille sitten kebabit siittä hyvästä ja iskettiin kämppään. Taas pääsin puhumaan henkisiä asioita ihmisen kanssa joka on aivan jotain muuta kuin näyttää. Siis parempaa kuin ensivaikutelma kertoo. On ihanaa että on vielä avomielisiä ihmisiä <3. Aamusta heräsin hyvään kotiviini darraan, kaveri koisi omassa sängyssään ja tuhisi niin iloisesti etten viitsinyt herättää. Lähdin vähin äänin ja sisko tuli hakemaan kaupungista ja heitti kotio. Samantien kotio päästyä darran taso oli luokkaa korjaussarja. Ei muutakun korjaussarja naamaan ja painaan duunia jokka oli 2 viikkoa myöhässä. Eipä siinä hätäiset asiakkaat pistänyt luurin raikaan kunnolla ja uhkauksiakin kerkesivät laittaa. Noh asiat sain selvitettyä näille ja kaikki taas hyvin. Sauna tulille ja uuteen nousuun. Vanhan koulukaverin kanssa heitin läppää että voisi nähdä. no viimenäkemästä olikin kolme vuotta. Eipä siinä mitään oli kyllä hauskaa tämän kaverin kanssa edelleen ja uudelleen pitää kyllä ottaa. No sitten painuin toiseen baariin toista kaveria kattomaan. Ja taas alko henkiset suhde keskustelut, On se kyllä fixu nainen! aivan saatanan fixu. Eipä siinä valomerkin jälkeen tiet erkani, kun ei ollut yösijaa tarjota. Keppikioskille ostamaan kebabeläimestä tehtyä ruokaa. Samalla joku aivan soosissa oleva brittinainen iskee viereen ja on siinä kunnossa ettei pysty kävelemään. Noh kysyin että mikä on hätänä ja sain vastaukseksi life.. its shit.. no one loves me. Vastasin että tiedän kyllä. Sitä mitä oikeasti haluaa ei koskaan voi saada. Noh naikkonen luuli vähän turhia että olisin sitä lähtenyt rakastamaan. halaili ja kaikkea... Taksijonossa jotkut kusipäämulkut suomalaiset alko heittää läppää että älä lähe sen romanin mukaan et se vie sun rahat.. joo no tää kyl oli britti. Nainen pääsi taksiin käännyin ja sanoin näille mulkeroille että miten voitte ihmiset olla noin vitun ilkeitä idiootteja. Pääsin bussipysäkille tutisemaan ja aloin imeä rullakebua kun viimosta päivää. Selkis että vika bussi meni ja seuraava menee ysiltä. Fixun oloinen kaveri kysy että mites noita busseja menee. Sanoin että eipä taida mennä enään. Olin niin kylmissäni että tää kaveri ehdotti että kävelen sen kanssa sen kodin suuntaan että tulee vähän lämmin. Päästiin sen tasosiin keskusteluihin taas että huh huh. Onneksi maailmassa on vielä hyviä ihmisiä. tai ainakiin pohjimmiltaan. Ei siinä pääsin bussiin ja kysyin kuskilta että heittääkö tää keikan vielä toiseen suuntaan. Noh olin bussissa ja iskeydyin röökille kuskin kanssa. Aloin juttelee jotain että aikamoinen ilta ollut ja mennyt ja tullut. Tämä johti siihen että oli hyvää keskustelua puolituntia kuskin kanssa. Pääsin toiseen kotiini nukkumaan ja kerkesin nukkua 4 tuntia kun kuumotus iski. Sitten kotiin ja hyvä lasku päällä. Tänään pitäs tehä töitä vitusti että saan kiinni. Noh puuttuu just se olennainen osa kaikista... Eipä siinä nyt on nälkä ja haluan pitsan. over out and quit. Vittu mitä settiä! Elämässä on paljon vitusti enemmän kun omat sydänsurut. Rakkautta täällä ei todellakaan ole. ainoastaa välitystä

torstai 11. marraskuuta 2010

Karman julmuutta

Miten voi olo olla näin paha. Kokopäivän kestäneen vitutuksen jälkeen se henkilö jolta odotat jotain sympatiaa ei edes jaksa puhua kanssasi. Sattuu syvälle sisinpään missä ei tuntoa pitäisi olla. Itkettää kun joutuu karman heittelemäksi puoleen ja toiseen. Heti kun löydät sen hetken onnen ja ilon lähteen se viedään pois. Tunnet sisälläsi jotain joka herättää elämänhalun taas uudelleen, se iskee kuin leka päähän. Kunnes huomaatkin että se ei olekkaan sitä mitä sinä etsit.
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan taas karman vittuilut. Mitä helvettiä olen tehnyt ansaitakseni tämän tuskan tunteen.

Alat pikkuhiljaa nostamaan päätäsi masennuksesta ja tunnet olosi paremmaksi kuin koskaan. Kunnes se lauta potkaistaan jalkojesi välistä ja putoat kuiluun syvemmälle kuin aikaisemmin... Seuraava kerta saattaapi olla jo sitten selvempi indikaatio asiasta ettei ole tarkoitettu elämään tätä elämää...