Miten voi olo olla näin paha. Kokopäivän kestäneen vitutuksen jälkeen se henkilö jolta odotat jotain sympatiaa ei edes jaksa puhua kanssasi. Sattuu syvälle sisinpään missä ei tuntoa pitäisi olla. Itkettää kun joutuu karman heittelemäksi puoleen ja toiseen. Heti kun löydät sen hetken onnen ja ilon lähteen se viedään pois. Tunnet sisälläsi jotain joka herättää elämänhalun taas uudelleen, se iskee kuin leka päähän. Kunnes huomaatkin että se ei olekkaan sitä mitä sinä etsit.
Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan taas karman vittuilut. Mitä helvettiä olen tehnyt ansaitakseni tämän tuskan tunteen.
Alat pikkuhiljaa nostamaan päätäsi masennuksesta ja tunnet olosi paremmaksi kuin koskaan. Kunnes se lauta potkaistaan jalkojesi välistä ja putoat kuiluun syvemmälle kuin aikaisemmin... Seuraava kerta saattaapi olla jo sitten selvempi indikaatio asiasta ettei ole tarkoitettu elämään tätä elämää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti