Kimppakivakämppä saatu vihdoinkin, kunnon mesta mihin pystyy kutsua porukkaakin. Kortistosta erottu, virallisesti työelämässä siis. Asunnon hakeminen on kyl sitten niin kyrsivää puuhaa että siinä kärsii mieli ja terveys eli mielenterveys. Ahdasmieliset asuntodiilerimummot ei kestä sitä kun nuori menestyvä jamppa hakee kämppää, kun omat elämänsä eläkkeet on päin paskakaivoa. Asuntoja mennyt nenän alta jo 3 jotka olis ottanu muttakun niitä "ei saatu" (ei tarjottu). Noh nyt sit potki onnee ja kämppä handussa. Työelämään siirryttiin pitkän jo alkaneen uraputken vuoksi. (jos jaksat tässä olla vuoden niin paikka on teidän)puoli ilmasta duunia tehty vuos...
Eipä se mitään... Kuinka moni pääsee Milanon keskustassa huoneiston parvekkeelle juomaan kuubalaista rommia ja polttamaan kuubalaisia habanna sikareita... AIVAN!
Italia on ihmeellinen mesta.. picassoa, naisia, autoja, mafia, huumeita, viinaa, suklaata ja kaikkea noista väleistä... Naiset on kyllä hemasevia siellä vaikka tällä taululla mitään jakoa oliskaan ;)
Jotain hienopierujenkkityttöjäkin sitten kompuroi lentokentällä poismentäessä jotka olivat vertauskuvallisesti niin "isin tyttöjä" että kaluvaahto valuu suusta (alkoi oikeasti etomaan kuinka onnellisia he ovat kun isi antaa 300k vuodessa rahaa ja kuinka se on verrannollinen vanhempien rakkauteen). Eipä siinä kylhän sellasta ois junan vessassa sutassu muttei nyt kuitenkaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti